Juuri sellainen kuin haluan

  Tänään oli Akun 8kk neuvola. Jätkällä oli pituutta 71cm ja painoa 9850g. Hän osaa kaikki temput mitkä kuuluukin hänen ikäsenään. Ja kehuja sateli taas kerran, niin kuin jokaiseisena kertana neuvolassa ollessamme. Kun sain Akun, pelkäsin aina, että mitä jos hän ei kehitykkään ajallaan, tai on jotain muuta häikkää, mutta ihan turhaan, tämä pikku kaveri vallottaa kaikkien sydämmen. Ja varsinainen naisten mies jo tässä vaiheessa.
  Poitsu kehittyy kauheeta vauhtia, lähes joka päivä oppii jotakin uutta. Nyt varsinkin kun hän on ruvennut nousemaan tukea vasten, miltein joka paikassa, niin pää kolisee kymmeniä kertoja päivässä ja niistäkin vain muutamana kertana pääsee itku. Tänään kyllä kaatui niin pahasti, että säikähti itse ja puri kieleensä. Itse meinasin saada paskahalvauksen kun huomasin pojan suusta tulevan verta ja aika runsaasti. Meinasin mennä shokkiin kun luulin hampaiden menneen, mutta onneksi sain pojan rauhoitettua ja kurkattua suuhun. Kielessä pieni vekki vain. Neuvolassakin kun mitattiin py (päänympärys) naureskelin ja sanoin, että voi olla senttejä isompi kuhmujen takia.
  Tossa hän taas häärää tyytyväisenä ja tulee aina välillä kurkkaamaan mitä äippä tekee, repii koneen johdosta ja tunkee läppää suuhunsa. Ja taas sitä mennään. En voinut ikinä kuvitella saavani noin upeaa poikaa ja kaikkein parasta, hän on minun ikioma ja minä saan kasvattaa hänet. Uhmaikää odotellessa, mahtaa mielipiteeni muuttua :D
  Mummini ehti opettaa palleron jo potallekkin. Nyt meillä istutaan n.4 kertaa päivässä potalla ja ihan innoissaan joka kerta.Suihku kerrat ovat kuitenkin hänen lemppareitaan. Hän kikattaa niin, että sen kuulee toispuolel jokkeeki :D
  Neljä hammasta omistava Aku poika tykkää myös purra, ja kovaa. Minullekkin jäänyt muutaman kerran oikein mustelmat. Kaikki mitä hän saa käteensä menee suoraan kohti ammottavaa, kuolaa täynnä olevaan suu aukkoon ja tulee pois kiltisti tai väkisin ja tietysti aivan kuolaisena. Jätkä osaa myös hyvin ilmaista pettymyksensä.
  Kaikesta huolimatta hän on täynnä energiaa, supersöpö ja aivan äidin sylivauva. Hellyydenkipeys kohtauksia tulee päivässä useita ja silloin halutaan vaan istua äipän sylissä tyynen rauhallisena ja mikä parasta välillä jopa nukahtaa äidin pehmeään ja lämpimään, turvalliseen syliin. Hän on juuri sellainen kuin haluan. <3
  Mutta nyt hellydenkipä poitsu tuli syliin ja alkoi katsomaan pikku kakkosta, vielä muutama kuva :)