Ystävyys. Se voi merkitä vaikka mitä. Minulle se merkitsee hyvin paljon. Syyn saa selville kun lukee tämän.
Siskoni kysyi minulta muutama päivä sitten, miksei minulla ole kavereita. Naurahdin ja sanoin, että minulla olisi varmaan satoja kavereita jos pitäisin heihin yhteyttä. Tuo keskustelu kuitenkin sai minut miettimään. Tosiaan minulla olisi kavereita/ystäviä jos pitäisin heihin yhteyttä, mutta miksi juuri minun pitäisi pitää yhteyttä ja ovatko he silloin tosi ystäviä vai onko kaikki vain minun puoleltani? Tarkemmin ajateltuna, minä olen aina ollut se joka pitää yhteyttä. Ehkä yhteyden pitoni loppui, tottakai pojan synnyttyä kun ei ollut aikaa muuta kuin keskittyä hänen hoitoon ja ehkä myös siksi, että olen kyllästynyt olemaan se, joka pitää yhteyttä. Eli todellisuudessa, kaikki ne ystävät ja kaverit ovat vaan olleet, enkä ole ollut heille tärkeä.
Minulla on tasan yksi ainoa hyvä ystävä. Lapsuuden ystävä. Syntymästä asti tunnettu. Vaikka emme päivittäin soittele, chattaile tai tekstaile, silti olemme yhteydessä ja pyrimme näkemään aina kun mahdollista. Tämä ystävä on ainutlaatuinen kaikin tavoin, hän on myös Akun sylikummi. Olen kokenut hänen kanssaan suurimmat iloni, suurimmat suruni ja kaiken muun suuren. Hän on aina ollut osa elämääni ja tulee aina olemaan. Hän on yksinkertaisesti aina osa sydäntäni. Silloin kun minulla oli vaikeaa, hän oli ainoa tuki ja turva. Silloin kun olin yksin, hän oli aina seuranani. Aina kun olen luovuttamassa, hän nostaa minut jaloilleen. Kaiken tämän olen pyrkinyt tekemään myös hänelle. Hän on opettanut minulle monia asioita. Hän on ollut aina paikalla kun olen tarvinnut. Hän on vain yksinkertaisesti enkelini.
Olemme molemmat olleet aika huonossa vaiheessa elämässämme, mutta tällä hetkellä olemme molemmat onnellisia ja parisuhteissa. Elämämme muuttui samoihin aikoihin parempaan päin. Olemme kuin kaksi samaa sielua. Hän on ystävä jota en koskaan unohda, hän on ystävä josta pidän kiinni. Hän on ystävä, joka ymmärtää eikä häviä. On ollut vastoinkäymisiä, mutta niistä aina selvitty. Meitä ei niin vain eroteta. Ja kannan hänet mukanani hautaan asti.
Välillä kun eksyy ajatuksissaan miettimään tulevaisuutta, kauas tulevaisuuteen, voin nähdä kun istumme ystävämme kanssa vanhainkodissa, keinutuoleissa ja hörötämme yhteen ääneen menneisyyttä ja kaikkea kokemaamme niin, että tekarit tippuu. Ja unelmissani, nukumme molemmat haudan levossa vieritysten, käsi sydämmellä.
Hullua kun ajattelee tuollaisia, mutta se ei voi merkitä mitään muuta kuin välittämistä. Tämä henkilö varmaan itse tunnistaa itsensä tästä tekstistä ja minulla ei ole muuta sanottavaa kuin; rakastan sinua ikuisesti tyttöni<3
Kuva on otettu vuoden 2011 alussa, ja aamu varhaisella joten aika virkeitä tytsyjä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti